Sukkasiksakkia

 
Sain valmiiksi uudet villasukat itselle, kerrankin ajoissa talvea varten. Tarkoitus oli tehdä ohuemmat sukat, jotka mahtuvat helposti talvikenkiin, joten valitsin langaksi Nallea. Kirjoneuleena toteutetun siksak-kuvion lankajuoksut tekivät sukista kuitenkin melko paksut, mutta eiköhän nämä silti kenkiin sovi.

Kun kaivaa lankoja kätköjensä uumenista aloittaakseen uuden työn kannattaa muuten tarkistaa, että lankaa on riittävästi. Tai ainakin varmistaa, että sitä on saatavilla lisää. Tuon tummansinisen kanssa ei meinaan ollut. Keränloppu oli joku iänikuisen vanha, ja kuvittelin tietysti sen riittävän ihan hyvin. Tarkoitus oli tehdä siis kokonaan tummansinivalkoraidalliset sukat. Tummansininen loppui, kun jäljellä olisi ollut toisen sukan kaksi raitaa. Argh. Novitan nettisivujen värikartassa ei enää ole kyseistä väriä. Isompi argh. Yhden illan taoin päätäni seinään näiden takia, kunnes seuraavana päivänä päätin jatkaa selkeästi vaaleammalla sinisellä. Purkasin siis vähän matkaa ja neuloin sekaan muutaman raidan farkunsinistä, päätin vielä hiukan kikkailla ja tein sukista keskenään eriraitaiset.

Tuli oikeastaan paljon hauskemmat kuin perus kaksiväriraidallisista :)

Valmiita pikkusukkia

Tällainen paketti haastesukkia on nyt matkalla:

Tuokioita-blogin puolella voi käydä kurkkaamassa muita sukkia, joita Eliisa on jo saanut lahjoitusta varten. Hauska nähdä, että moni on tarttunut puikkoihin hyvän asian puolesta. Kiitos Eliisalle huipusta ideasta, tähän osallistuin erittäin mielelläni!

Sukkia ja vähän muutakin

 

Olen saanut jo kahdet sukat valmiiksi villasukkahaasteeseen! Ja aikaa postittaa valmiit on vielä ensi kuun loppuun. Eli ehdin varmaankin tehdä vielä lisääkin.
Näihin sukkiin käytin lankavarastoistani seiskaveikkaa eri väreissä, hauska huomata miten osa jemmoistani on oikeasti tosi vanhoja, muistan harjoitelleeni neulomista ainakin tuolla marjapuuronvärisellä jo joskus ala-asteella :D
Pohjaohjeena käytin jälleen Novitan sukkaohjetta. Ohjeessa on valmiina koot 22-34, eli ei ihan vauvakokoja, joten pienensin suhteessa ohjeen silmukkalukua ja nämä ovat nyt noin kokoa 18, aloitussilmukoita loin siis 28. Eivät varmaan vieläkään ole ihan vastasyntyneen sukkia, ellei kyseessä ole kunnon jötkälevauva, mutta mieluummin isot kuin pienet. Voipi olla että seuraavat teen hiukan pienemmiksi, tai ainakin jalkaterän lyhyemmäksi, niin on sitten vaihtoehtoja ainakin erikokoisille.
Niin ja jos joku siellä ruudun toisella puolella nyt ihmettelee, mistä sukkahaasteesta höpöttelen, asiaa siitä löytyy edellisestä postauksesta ja linkki alkuperäiseen haasteeseen.

Neulontavimma on jälleen löytynyt, ja puikoilla on viimeisen viikon aikana ollut pikkusukkien lisäksi muutakin, se harmaa villapaita on meinaan nyt laitettu alulle.

Päätin pysyä simppelillä linjalla, ainaoikea pinta on mielestäni klassikko ja kaunis. Aloitin kuitenkin varmuuden vuoksi takakappaleesta, jos vielä tuleekin se tunne, että etukappaleelle pitää säätää jotain jännempää. Palataan tähän kun on enemmän kerrottavaa, tosin aion tehdä paitaa asian vaatimalla suurella hartaudella monista pienistä välipalatöistä nauttien ja tavoitteenani on, että se olisi valmis ensi talven pakkasille. Näille tämänhetkisille tulisi vähän turhan kiirus.

Villasukkahaaste

Ihanan Tuokiota-blogin ihana Eliisa haastoi minut mukaan ideoimaansa villasukkahaasteeseen. Huippu-idea minusta, joten siksi halusin tehdä pienen mainospostauksen aiheesta.

Eli siis, Eliisan blogista lainattuna:

Tehdään yhessä pieniä villasukkia, kerätään ne yhteen ja lahjoitetaan sitten sairaalaan vastasyntyneille. Kaivetaan lankakoppaa, ja neulotaan langanjämistä iloisia villasukkia pienille tuhisijoille tai mennään kauppaan ja valitaan karkkivärinen kerä pikkuisia varpaita varten.

-Tiedän, etteivät villasukat pelasta yhdenkään vastasyntyneen henkeä, minulla ei ole varaa lahjoittaa rahaa tässä elämäntilanteessa, mutta ainakin voin neuloa sukkia pienten vastasyntyneiden paleleville jaloille.-

Nyt siis kaikki mukaan talkoisiin pikkuruisia villasukkia neulomaan! Jos sukkien neulominen on tuttua puuhaa, tiedät, ettei vauvan sukkien tekemisessä kauaa nokka tuhise, ja jos et vielä osaa, pienet sukat ovat parhaita harjoitteluun, ei ole sitten niitä jänniä kantapääsilmukoitakaan liian montaa. Loistava tilaisuus myös käyttää jämälangat.

Aikataulusta sen verran, että valmiit sukat pitäisi olla Eliisalla helmikuun loppuun mennessä, eli yli kuukausi on vielä aikaa. Yhdet ehtii ainakin, eiks vaan?

Tarkemmat tiedot haasteesta ja sähköpostin, josta tiedustella sukkien toimitusosoitetta, löydät TÄÄLTÄ.

Täällä ensimmäiset ovat puikoilla jo :) 

Lisää lämpökerroksia

Nyt kun pakkanen paukkuu koko Suomessa, lisälämpökerrokset ulos mennessä ovat paikallaan. Inhoan palelevia sormia ja varpaita, ja vaikka villa on ihanaa ja lämmintä sellaisenaankin, joskus väliin tarvitaan vielä fleecekerros pitämään tuuli ja tuisku poissa iholta.

Vanhat lapaset ovat olleet käytössä jo pari talvea, ja pientä nukkaantumista lukuunottamatta ovat vielä hyvässä kunnossa. Ne ovat olleet sellaisinaan hiukan liian väljät, joten väliin jäi sopivasti tilaa fleecevuorille. Olen neulonut nämä muistaakseni Novitan Isoveli-langasta, mallia tai palmikkokuvion alkuperää en enää muista.

Mustat lapaset mustan fleecen kanssa eivät olleet helpoin kuvattava, mutta toivottavasti kuvista saa selvää. Seuraa siis pieni ohjeistus kuvineen, näin teet helpon fleecevuorin lapasiin, joissa on peukalokiila:

 

Aseta lapanen fleecekankaalle niin, että lapasen pitkä, tasainen sivu on kankaan taitteella. Merkkaa tarvittaessa lapasen ääriviivat fleeceen, lisää n. 1 cm saumanvarat ja leikkaa fleecevuori. Leikkaa toisen lapasen vuori peilikuvana. Itse jätin vuorin lyhyemmäksi ranteesta kuin lapanen, fleece ylettyy reilun sentin ranneresorin puolelle.

 

Ompele vuorin sauma koneella suht lyhyellä pistonpituudella, tai halutessasi käsin. Kavenna tämän jälkeen saumanvarat n. 3-4 mm leveiksi, liian paksu saumanvara voisi pullottaa valmiissa lapasessa hassusti.

Pue vuori käteesi (saumanvarat ulospäin, jotta ne jäävät valmiin lapasen sisään), ja lapanen sen päälle. Kiinnitä vuori nuppineuloilla paikoilleen.

Ompele vuori sisäpuolelta kiinni käsin, itse käytin kaksinkertaista ompelulankaa. Pidä huoli, että käyttämäsi pistot ovat tarpeeksi joustavia, voit myös venyttää lapasen resoria hieman ommellessa, jotta lanka ei napsahda myöhemmin poikki lapasia pukiessa. Tarkista myös, että pistot eivät näy oikealle puolelle. Päättele hyvin.

Valmis! Nyt ei pakkanen pääse puremaan.

Kun muu ei onnistu, virkkaa tiskirätti

Tammikuu on alkanut kässäilyjen suhteen vähän nihkeästi. Neuloin itselleni kaulahuivin, josta ei tullutkaan hyvä. Tai hyvä ehkä jollekulle muulle, mutta ei yhtään itseni näköinen. Neuloessa jo alkoi tulla epäusko, mutta päätin tehdä huivin valmiiksi kuitenkin. En ole vielä päättänyt, julkaisenko siitä kuvia ollenkaan, tai mitä huiville ylipäänsä teen, kun en tykkää. Pahus.

En tiedä, johtuuko pienestä huiviepäonnistumisesta vai jostain muusta, mutta paita, johon langat olisivat jo valmiina, ei pääse alkuun sitten millään. Harmaa perusvillapaita jollain pienellä jujulla on ollut haaveissani jo pitkään, mutta nyt kun oikeasti olisin aloittamassa sen, oikeanlaista mallia ei vaan löydykään. Tässä on nyt jotain samaa kuin valkoisen paperin kammossa, tai sitten odotukseni ovat liian korkealla ja mikään ei tunnukaan täydelliseltä. Kun paidan kokoisia töitä ei puikoiltani synny ihan jatkuvasti, toiveissa on Se Oikea Villapaita, ja paineet ovat ilmeisesti kasvaneet hiukan liian suuriksi... Käykö kenellekään muulle ikinä näin?

Päätin päästä yli tästä stressin aiheuttajasta (on mulla ongelmat joo) ja tehdä jotain pientä ja kaunista. Jotain minkä tekeminen ei vie kauaa eikä vaadi juuri ajatusta, mutta johon voin olla tyytyväinen. Lankalaatikostani löytyi kerä Novitan Bambua luonnonvalkoisena, joten tartuin virkkuukoukkuun ja tein tiskirätin.

Siinä se nyt on, keittiön koristuksena ja käyttöön valmiina. Valkoinen väri saattaa näin käyttötavarassa olla hiukan hasardi, tomaatti- ja punaviinitahroja odotellessa... Mutta onpahan hetken kaunis, ja saahan tuon pestä 60 asteessa. Virkkasin vuorotellen kiinteiden silmukoiden ja pylväiden kerroksia, ja ympärille tein pykäreunan. Tarpeeksi simppeliä, mutta ehkä tämä oli juuri se, mitä kaipasin, että intoni tekemiseen löytyi taas :)

Vähän vielä joulusta...

Mainitsin aiemmin, että jotain pientä oli vielä tulossa pukinkonttiin, sisko sai tällaisen paketin:

Paketista löytyi siis Molly-pipo, jollaisen tein itsellenikin aiemmin, ja Seikkailu Muutto -muumimuki.
Pipon lankana oli tällä kertaa Hjertegarnin Lima, ihana lanka tämäkin, pehmeää täyttä villaa. Väri 9195 on tuollainen murretun harmaan violetti, en oikein itsekään tiedä miten sitä kuvailisi :) Jotenkin mielestäni siskon väreihin sopiva kuitenkin. Nelosen puikot ja langan menekki vajaat 100 g.
Huomasin muuten vasta kuvaa ottaessani, että muki ja pipohan sopivat oikeastaan aika hyvin yhteen värimaailmaltaan.

Mukavaa uutta vuotta!

Joulun odotusta vol. 2

Nämä lähtivät postitontun matkaan ja ainakin osa on todistetusti saapunut jo perille, tässä siis valmiit kortit:

 

 

 

Alla siis punainen korttipohja ja kultakartonkia, joulupallot on leikattu kuviopapereista, joita Tiimarissa myytiin kivoissa 32 arkin lehtiöissä. Pallojen nauhat piirretty ja teksti ihan käsin kirjoitettu. Kivasti näkyy muuten liimatahroja tuossa alemmassa kortissa :D Tulee se käsintehdyn fiilis siitä sitten.

Tänään sain lisäksi vapaapäivän kunniaksi valmiiksi tämän vuoden piparkakkutalon. Viime jouluna tein aikuisikäni ensimmäisen piparitalon, kai tätä voi jo jouluperinteeksi kutsua jos sen on tehnyt kahtena vuonna peräkkäin?
Tulee ihana joulun tuoksu keittiöön ja meillä tuo näkyy keittiöstä puulieden kulmalta eteiseen ja toivottaa tervetulleeksi jo heti ovelta.

Poikkesin muuten viime viikolla ensimmäistä kertaa ikinä Lielahden Lankamaailmaan. Meinasin seota. Kun on tottunut siihen, että lankakaupat on yleensä suhteellisen pieniä putiikkeja, niihin verrattuna Lankamaailma on valtava. Olisin halunnut ostaa koko paikan tyhjäksi. Ja kyllähän sieltä mukaankin jotain lähti:

Kilon säkki harmaata Gjestalin Maijaa pitkään haaveilemaani villapaitaan, josta tuleekin sitten seuraava pidempi projekti, sekä Viking Villeä mustanharmaana ja luonnonvalkoisena kaulahuivitarpeiksi. Ja vähän tarpeita pukinkonttiin, jotka pidetään vielä toistaiseksi salassa, palataan siihen joulun jälkeen.

Hello Molly

Viime viikolla jouduin poikkeuksellisesti juoksemaan työn puolesta kaupungilla. Tottakai juuri silloin satoi ja onnistuin vielä tekemään turhan lenkin, kun eräs nimeltä mainitsematon liike olikin muuttanut toiselle puolelle Tampereen keskustaa ja google kertoi vielä vanhan osoitteen. Damn. Onneksi matkan varrelle sattui Lankaidea, ja totesin itselleni, että koska reissu menee joka tapauksessa yli työajan, voin samalla poiketa ostamaan vähän lohtulankaa :) Mukaan tarttui vyyhti Cascade 220:aa mustana, ja eilen siitä valmistui pitkään ravelryn suosikkilistallani ollut Molly.

Tuo Cascade 220 oli mulle lankana uusi tuttavuus, jota on niin monessa blogissa kehuttu että nimi oli jäänyt mieleen. Ja ihanaa se onkin, sataprosenttista villaa, joka onkin pehmeää, ja soljui kivasti puikoilla kaikkien seiskaveikkasukkailujen jälkeen. Kauniita värejäkin langasta olisi löytynyt, mutta tulin siihen tulokseen, että mustaa käytän kuitenkin eniten. Molly-pipon mallissa tykkään erityisesti tuosta palmikosta, joka kapenee päälakea kohti, ja mallineulekin vaan näyttää monimutkaiselta, oikeasti se on vaan sopivassa suhteessa oikeita ja nurjia silmukoita :) Oli muuten ensimmäinen englanninkielinen neuleohje mitä käytin, ja hoksasin että hyvinhän ne lyhenteet oppii muistamaan englanniksikin. Puikkoina käytin koko pipon ajan nelosen sukkapuikkoja, sadan gramman vyyhdistä Cascadea jäi vielä jäljelle tuo pieni kerä joka näkyy kuvassa.

Sukkia sukkia

 ...ja vielä lisää sukkia :)

Sain valmiiksi paketin sukulaispojille, veljekset kaipasivat uusia sukkia saappaisiinsa. Koot ovat suunnilleen 26, 32 ja 35. Isoimman, tokaluokkalaisen, sukat mahtuisivat jo mun 37-koon jalkaan, kun hiukan venyttäisi, hurjaa vauhtia kasvavat siis nämäkin viikarit.
Lankana seiskaveikkaa, isoimpien sukkien vihreän ostin uutena keränä, muut värit löytyivät vanhoista kätköistäni. Kaksi jämäkerää sain myös kulutettua loppuun näissä, nyt varmaan saisi siis ostaa jotain uuttakin...
Ei ehkä kaikista jännittävintä esiteltävää, mutta tykkään kyllä sukkia neuloa, juuri sopivan kokoisia neuletöitä tähän vuodenaikaan kun koko ajan pitäisi olla puikoilla jotain, mutta ei kuitenkaan liian suuritöistä.

Tuubihuivi

Tätä aloitin neulomaan jo viime talvena, sitten ilmeisesti tuli jotain jännempää, jonka takia mielenkiinto loppui. Ja ilmeisesti jotain tosi jännää, koska en ollut malttanut tehdä muutamaa viimeistä kerrosta, jotka tämä kaipasi valmistuakseen. Yhtenä iltana sitten otin ja tein ne viimeiset kerrokset, ja tuubihuivi syksyyn on valmis.

Lankana on jotain tuntematonta, joka on asunut lankalaatikossani tosi pitkään, en muista mistä se on tullut ja vyötekin on päässyt hukkumaan, jotain mikä oli hervottomalla ehkä 400-500 gramman (?!) kerällä ja taitaa olla koostumukseltaan villaa ja akryyliä, valitettavasti enemmän sitä jälkimmäistä. Aloittaessani tämän kotoa ei löytynyt mitään kivaa ja sopivan väristä lankaa mutta jotain oli pakko päästä tekemään, ja siksi tämä materiaalivalinta. No, ehkä tuubia tulee kuitenkin käytettyä, ja jos malli on toimiva niin tämänhän voisi joskus toteuttaa vaikka jostain pehmeästä villasta. Malli on omasta päästä sovellettua, helmineuletta ja tuplapalmikoita, molemmissa päissä 1x1 joustinta.

Se tunne kun otat itsestäsi ehkä miljoona kuvaa joista mikään ei ole hyvä, sitten laitat ne koneelle ja päädyt yhteen ensimmäisistä. Huoh. Päädyin siihen, missä pääkuvattava eli huivi näyttää hyvältä. Ja sitten lisäät kuvat blogiin ja huomaat että olet kuvannut koko huivin ylöalaisin, palmikot menee vahingossa alaspäin. Että jokainen sitten kääntää näyttönsä ylösalaisin kuvia katsoessaan :D

Pikkuprinsessan sukat

Kohta 5-vuotias kummityttömme esitti taannoin toiveen uusista villasukista, tyttö kun kasvaa niin hurjaa vauhtia että vanhat ei kuulemma vaan millään mahdu enää. Hovineulojana ryhdyin siis hommiin. Langat kaivelin omista kätköistä, seiskaveikkaa jostain vuosien takaa. Prinsessavaihetta mennään, eli kaikki vaaleanpunaisen sävyt ovat lemppareita, niille kaveriksi valitsin tummanviolettia. Ja koska ihan perus yksivärisiä sukkia joustovarrella on tullut tehtyä aika paljon, piti vähän kikkailla mallin kanssa, kuitenkin niin että tekeminen pysyi tarpeeksi aivottomana :) Päädyin siis raitamalliin, jossa langanvaihtokierros on neulottu nurin, tulee vähän vinkeämpi raidoitus kuin pelkillä sileillä kerroksilla. Pohjaohjeena käytin Novitan perussukkaohjetta.

 

Kesäneule

Tämä on ollut kesän isompi projekti, ja valmistui nopeammin kuin olin kuvitellut. En ole koskaan neulonut paitaa kokonaan käsin, koneella kyllä pari-kolme kouluaikoina. Suhtauduin siis tähän prokkikseen suurella varauksella tyyliin jos sitten ensi kesänä olis valmis... Mallineule oli kuitenkin simppeliä ja nopeasti neulottavaa langankiertojen ja yhteenneulottavien silmukoiden vuorottelua, ja etu- ja takakappaleet ovat suoria, hihoissa toki lisäsin silmukoita ohjeen mukaan.

Eli varsin hyvä ensimmäinen paitamalli, tuli vielä sopivan kokoinenkin. Ehti vielä täksi kesäksi, pari kertaa ainakin olen ehtinyt jo käyttää sellaisenaan kun on vielä tarjennut ilman takkia. Toivottavasti ihan vielä ei tarvitse takkia jatkossakaan, vaikka ilman muuttuessa syksyisemmäksi alan jo vähän haaveilla kaulahuiveista ja villasukista...

Lankana on Garnstudion Drops Paris tummansinisenä, Garnstudion sivuilta Ravelryn kautta löytynyt ohje tässä.