Vähän vielä joulusta...

Mainitsin aiemmin, että jotain pientä oli vielä tulossa pukinkonttiin, sisko sai tällaisen paketin:

Paketista löytyi siis Molly-pipo, jollaisen tein itsellenikin aiemmin, ja Seikkailu Muutto -muumimuki.
Pipon lankana oli tällä kertaa Hjertegarnin Lima, ihana lanka tämäkin, pehmeää täyttä villaa. Väri 9195 on tuollainen murretun harmaan violetti, en oikein itsekään tiedä miten sitä kuvailisi :) Jotenkin mielestäni siskon väreihin sopiva kuitenkin. Nelosen puikot ja langan menekki vajaat 100 g.
Huomasin muuten vasta kuvaa ottaessani, että muki ja pipohan sopivat oikeastaan aika hyvin yhteen värimaailmaltaan.

Mukavaa uutta vuotta!

Joulun odotusta vol. 2

Nämä lähtivät postitontun matkaan ja ainakin osa on todistetusti saapunut jo perille, tässä siis valmiit kortit:

 

 

 

Alla siis punainen korttipohja ja kultakartonkia, joulupallot on leikattu kuviopapereista, joita Tiimarissa myytiin kivoissa 32 arkin lehtiöissä. Pallojen nauhat piirretty ja teksti ihan käsin kirjoitettu. Kivasti näkyy muuten liimatahroja tuossa alemmassa kortissa :D Tulee se käsintehdyn fiilis siitä sitten.

Tänään sain lisäksi vapaapäivän kunniaksi valmiiksi tämän vuoden piparkakkutalon. Viime jouluna tein aikuisikäni ensimmäisen piparitalon, kai tätä voi jo jouluperinteeksi kutsua jos sen on tehnyt kahtena vuonna peräkkäin?
Tulee ihana joulun tuoksu keittiöön ja meillä tuo näkyy keittiöstä puulieden kulmalta eteiseen ja toivottaa tervetulleeksi jo heti ovelta.

Poikkesin muuten viime viikolla ensimmäistä kertaa ikinä Lielahden Lankamaailmaan. Meinasin seota. Kun on tottunut siihen, että lankakaupat on yleensä suhteellisen pieniä putiikkeja, niihin verrattuna Lankamaailma on valtava. Olisin halunnut ostaa koko paikan tyhjäksi. Ja kyllähän sieltä mukaankin jotain lähti:

Kilon säkki harmaata Gjestalin Maijaa pitkään haaveilemaani villapaitaan, josta tuleekin sitten seuraava pidempi projekti, sekä Viking Villeä mustanharmaana ja luonnonvalkoisena kaulahuivitarpeiksi. Ja vähän tarpeita pukinkonttiin, jotka pidetään vielä toistaiseksi salassa, palataan siihen joulun jälkeen.

Joulun odotusta

Joulun odotus on alkanut ja oon löytänyt itsestäni melkoisen tontun. Useita vuosia meni välissä etten tuntenut olevani lähes ollenkaan jouluihminen, viime vuonna merkkejä oli jo hiukan näkyvissä ja tänä vuonna menaa lähteä käsistä :) 

Meidän kodin ovea koristaa nyt tämmöinen kranssi. Pohjana on Tiimarin (muovi)havukranssi, johon lisäsin paria eri helminauhaa ja hopeanauhaa, nopea tuunaus ja mielestäni ihan kelpo lopputulos. En tajunnut ottaa kuvaa ennen tuunausta, koko kranssi syntyi niin nopeasti. Helminauhat ja hopeanauha ovat muuten ylijäämää meidän hääpöytien koristelusta heinäkuulta 2010 ja sattuivat osumaan käteen kun etsin sopivia nauhoja, monikäyttöistä tavaraa :D


Ja eilen meidän olohuoneen pöytä näytti tältä, kun joulukorttiaskartelija minussa päästettiin irti:

Monta vuotta oon miettinyt tekeväni kortit itse, onhan niitä paljon kivempi lähettää kuin kaupan kortteja. Aina ennen on kuitenkin laiskuus tai ajan puute ollut esteenä, tänä vuonna päätin ryhdistäytyä. Kortit on nyt valmiina, tosin kuvia niistä laitan vasta kun ne on posti vienyt perille.
Tarvikkeet näihinkin on Tiimarista. Pahuksen Tiimari muuten, oon siellä tänä syksynä vierailuut useammin kuin lähivuosina yhteensä, ja nyt meinaavat mennä konkurssiin. En tykkää.

Hello Molly

Viime viikolla jouduin poikkeuksellisesti juoksemaan työn puolesta kaupungilla. Tottakai juuri silloin satoi ja onnistuin vielä tekemään turhan lenkin, kun eräs nimeltä mainitsematon liike olikin muuttanut toiselle puolelle Tampereen keskustaa ja google kertoi vielä vanhan osoitteen. Damn. Onneksi matkan varrelle sattui Lankaidea, ja totesin itselleni, että koska reissu menee joka tapauksessa yli työajan, voin samalla poiketa ostamaan vähän lohtulankaa :) Mukaan tarttui vyyhti Cascade 220:aa mustana, ja eilen siitä valmistui pitkään ravelryn suosikkilistallani ollut Molly.

Tuo Cascade 220 oli mulle lankana uusi tuttavuus, jota on niin monessa blogissa kehuttu että nimi oli jäänyt mieleen. Ja ihanaa se onkin, sataprosenttista villaa, joka onkin pehmeää, ja soljui kivasti puikoilla kaikkien seiskaveikkasukkailujen jälkeen. Kauniita värejäkin langasta olisi löytynyt, mutta tulin siihen tulokseen, että mustaa käytän kuitenkin eniten. Molly-pipon mallissa tykkään erityisesti tuosta palmikosta, joka kapenee päälakea kohti, ja mallineulekin vaan näyttää monimutkaiselta, oikeasti se on vaan sopivassa suhteessa oikeita ja nurjia silmukoita :) Oli muuten ensimmäinen englanninkielinen neuleohje mitä käytin, ja hoksasin että hyvinhän ne lyhenteet oppii muistamaan englanniksikin. Puikkoina käytin koko pipon ajan nelosen sukkapuikkoja, sadan gramman vyyhdistä Cascadea jäi vielä jäljelle tuo pieni kerä joka näkyy kuvassa.

Sukkia sukkia

 ...ja vielä lisää sukkia :)

Sain valmiiksi paketin sukulaispojille, veljekset kaipasivat uusia sukkia saappaisiinsa. Koot ovat suunnilleen 26, 32 ja 35. Isoimman, tokaluokkalaisen, sukat mahtuisivat jo mun 37-koon jalkaan, kun hiukan venyttäisi, hurjaa vauhtia kasvavat siis nämäkin viikarit.
Lankana seiskaveikkaa, isoimpien sukkien vihreän ostin uutena keränä, muut värit löytyivät vanhoista kätköistäni. Kaksi jämäkerää sain myös kulutettua loppuun näissä, nyt varmaan saisi siis ostaa jotain uuttakin...
Ei ehkä kaikista jännittävintä esiteltävää, mutta tykkään kyllä sukkia neuloa, juuri sopivan kokoisia neuletöitä tähän vuodenaikaan kun koko ajan pitäisi olla puikoilla jotain, mutta ei kuitenkaan liian suuritöistä.

Syksyfiilistelyä

Viime viikot on menneet arkikiireiden parissa, ja keskeneräisiä neulomuksia ei ole ehtinyt valmistua. Seuraa siis hiukan off topic -postaus eilisestä vapaapäivästä, joka sattui olemaan yksi syksyn kauneimpia päiviä. Olin aiemmin viikolla bongannut Piipadoon Paulalta idean vaahteranlehtiruusuista, ja päätin kokeillä itsekin, sillä meidän piha näyttää tällä hetkellä tältä:

 

Kävin siis keräämässä vähän lehtiä, eipähän jää niin paljoa haravoitavaa. Vähän oli höntti olo noita kumisaappaat jalassa tuolla keräillä kyllä, varsinkin kun tuosta talonnurkalta näkyy ihan suoraan kadulle :D

Ruusut oli hauskoja ja yllättävän helppojakin tehdä, askartelu kun ei sinänsä ole parasta alaani vaikka käsillätekemisestä tykkäänkin :) Innostuin niin että tein saman tien kaksi pikku kimppua, toisen vein vanhemmille viikonlopputuliaisena.

Lisäksi syksyfiilistelyyn kuuluu maailman paras omenapiirakka. Alunperin raparpereille tarkoitettu ohje taipuu hyvin omenoilla tehtäväksikin. Kuvat ei tee piirakalle oikeutta, mutta tää on oikeasti hyvää, varsinkin tuo murupäällinen. Tässä siis ohjetta jos joku haluaa kokeilla.

Maailman paras omenapiirakka

Pohja

150 g voita

1 dl sokeria

1 muna

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte

n. puoli kiloa omenaa

2 tl perunajauhoja

1/2 dl sokeria

1 rkl kanelia

Päällys

100 g voita

2 dl kaurahiutaleita

1 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

Vaahdota voi ja sokeri ja vatkaa joukkoon muna. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi ja painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle.

Kuori ja lohko omenat, sekoita perunajauhot, kaneli ja sokeri keskenään ja kääntele omenoiden kanssa sekaisin. Levitä seos pohjan päälle.

Nypi päällysteen aineet keskenään murumaiseksi seokseksi ja levitä raparperien päälle.

Paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 25 minuuttia. Tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa. Nams.  

Tuubihuivi

Tätä aloitin neulomaan jo viime talvena, sitten ilmeisesti tuli jotain jännempää, jonka takia mielenkiinto loppui. Ja ilmeisesti jotain tosi jännää, koska en ollut malttanut tehdä muutamaa viimeistä kerrosta, jotka tämä kaipasi valmistuakseen. Yhtenä iltana sitten otin ja tein ne viimeiset kerrokset, ja tuubihuivi syksyyn on valmis.

Lankana on jotain tuntematonta, joka on asunut lankalaatikossani tosi pitkään, en muista mistä se on tullut ja vyötekin on päässyt hukkumaan, jotain mikä oli hervottomalla ehkä 400-500 gramman (?!) kerällä ja taitaa olla koostumukseltaan villaa ja akryyliä, valitettavasti enemmän sitä jälkimmäistä. Aloittaessani tämän kotoa ei löytynyt mitään kivaa ja sopivan väristä lankaa mutta jotain oli pakko päästä tekemään, ja siksi tämä materiaalivalinta. No, ehkä tuubia tulee kuitenkin käytettyä, ja jos malli on toimiva niin tämänhän voisi joskus toteuttaa vaikka jostain pehmeästä villasta. Malli on omasta päästä sovellettua, helmineuletta ja tuplapalmikoita, molemmissa päissä 1x1 joustinta.

Se tunne kun otat itsestäsi ehkä miljoona kuvaa joista mikään ei ole hyvä, sitten laitat ne koneelle ja päädyt yhteen ensimmäisistä. Huoh. Päädyin siihen, missä pääkuvattava eli huivi näyttää hyvältä. Ja sitten lisäät kuvat blogiin ja huomaat että olet kuvannut koko huivin ylöalaisin, palmikot menee vahingossa alaspäin. Että jokainen sitten kääntää näyttönsä ylösalaisin kuvia katsoessaan :D

Pikkuprinsessan sukat

Kohta 5-vuotias kummityttömme esitti taannoin toiveen uusista villasukista, tyttö kun kasvaa niin hurjaa vauhtia että vanhat ei kuulemma vaan millään mahdu enää. Hovineulojana ryhdyin siis hommiin. Langat kaivelin omista kätköistä, seiskaveikkaa jostain vuosien takaa. Prinsessavaihetta mennään, eli kaikki vaaleanpunaisen sävyt ovat lemppareita, niille kaveriksi valitsin tummanviolettia. Ja koska ihan perus yksivärisiä sukkia joustovarrella on tullut tehtyä aika paljon, piti vähän kikkailla mallin kanssa, kuitenkin niin että tekeminen pysyi tarpeeksi aivottomana :) Päädyin siis raitamalliin, jossa langanvaihtokierros on neulottu nurin, tulee vähän vinkeämpi raidoitus kuin pelkillä sileillä kerroksilla. Pohjaohjeena käytin Novitan perussukkaohjetta.

 

Mattohommia

Kesän alussa muutettiin uuteen kotiin, ja sisustus hakee vielä uomaansa... Yksi pähkäilyn kohde on ollut makuuhuoneen matto, ja aikani mietittyäni päätin kokeilla tehdä sen itse ontelokuteesta virkkaamalla. Hain kudetta Taito-shopista, ja vaikka tarjolla oli mukava valikoima värejä, niistä valitseminen aiheutti suurta päänvaivaa. Lopulta päädyin luonnonvalkoiseen ja vihreään, lähes saman sävyistä vihreää löytyy myös tulevista verhoista.

Siinä ne pötköttelee vyyhdiltä kerittynä ja odottaa työn alle pääsemistä. Oli muuten oma hommansa kerimisessäkin, ensimmäisen vyyhdin sain niin tuhannen solmuun, että piti tehdä tommosia pikkukeriä. Seuraavat vyyhdit tajusinkin vahingosta viisastuneena availla tuolin selkänojan ympärille niin pysyivät hallussa :)

Netistä löysin paljon pyöreitä mattomalleja, kyseiseen tilaan suorakulmio sopii kuitenkin paremmin. Päädyin siis tekemään perinteisiä isoäidinneliöitä. Ne on myös näppäriä tehdä, näitä on valmistunut mm. autossa ja mökin terassilla. Näin iso matto yhdestä kappaleesta olisi jo niin painava tehdä että hartiat ja ranteet olisivat aika kovilla.


 

Parisen viikkoa näitä olen väkertänyt, vielä puuttuu 9 palaa jos koko on tuo mitä kuvassa oon mallaillut. 6 x 4 palalla valmis koko olisi n. 105 x 145 cm. Tarkoitus on siis tehdä kaikkiin neliöihin tuo vihreä reunus, yhdistää palat ja vielä ympäröidä jonkinlaisella kerroksella.

Tähän asti pääsin ja valkoinen kude loppui, täytyy käydä hakemassa lisää. En osannut oikein arvioida paljonko tähän uppoaa tai minkäkokoista edes aion tehdä. Nyt tiedän että aika ison ja aika paljon.
Tuossa kuvassa palat on olohuoneen lattialla, makkarissa johon matto oikeasti tulee on tummanruskeaksi maalattu puulattia, sinne värit sopivat mielestäni paremmin.

Kesäneule

Tämä on ollut kesän isompi projekti, ja valmistui nopeammin kuin olin kuvitellut. En ole koskaan neulonut paitaa kokonaan käsin, koneella kyllä pari-kolme kouluaikoina. Suhtauduin siis tähän prokkikseen suurella varauksella tyyliin jos sitten ensi kesänä olis valmis... Mallineule oli kuitenkin simppeliä ja nopeasti neulottavaa langankiertojen ja yhteenneulottavien silmukoiden vuorottelua, ja etu- ja takakappaleet ovat suoria, hihoissa toki lisäsin silmukoita ohjeen mukaan.

Eli varsin hyvä ensimmäinen paitamalli, tuli vielä sopivan kokoinenkin. Ehti vielä täksi kesäksi, pari kertaa ainakin olen ehtinyt jo käyttää sellaisenaan kun on vielä tarjennut ilman takkia. Toivottavasti ihan vielä ei tarvitse takkia jatkossakaan, vaikka ilman muuttuessa syksyisemmäksi alan jo vähän haaveilla kaulahuiveista ja villasukista...

Lankana on Garnstudion Drops Paris tummansinisenä, Garnstudion sivuilta Ravelryn kautta löytynyt ohje tässä.

 

Moi. Olen Satu.

Tästä se lähtee...
Oman blogin perustaminen on pyörinyt mielessä jo hetken, kun olen lueskellut ja ihaillut muiden tekosia. Kiinnostukseni kohteena on erilaiset käsityöt, ommellut olen aiemmin työksenikin ja nykyisin suurimmat intohimot kohdistuvat lankoihin ja neulomiseen. Tarkoituksena on kirjoitella ja kuvailla tänne omia tekeleitäni ja kirjoittaa asiasta ja todennäköisesti paljon myös asian vierestä :) Perustin blogin haastaakseni itseni kokeilemaan uudenlaisia töitä ja tekniikoita, ehkä niistä lukemisesta voi olla iloa myös jollekulle muulle.
Tervetuloa :)