Meidän puutalokaksio on aikanaan yhdistetty kahdesta pienemmästä asunnosta, ja yläkerta, jossa meillä on makuuhuone/työhuone, on ollut oma pieni asuntonsa. Talo on 1930-luvulta, mutta kukaan ei tiedä, onko tuo nyt käsittelyssa ollut lautalattia alkuperäinen, vai joskus myöhemmin tehty. Epäilen kyllä, että lähes sata vuotta vanha lattia olisi paljon enemmän elämää nähneen näköinen, tai sitten sen on joku ennen meitä hionut tasaiseksi. Maalikerroksiakaan ei ollut muita kun tuo ruskea, puukin kuulsi hieman sen alta.
Kaksi ensimmäistä kuvaa kertovat lähtötilanteesta. Ruskea ei kuulu lempiväreihin, ja tila oli lisäksi hiukan synkkä noin tummana.
Vähän väliaikakuvaa hionnan lomasta. Tästä huomaa lautalattian epätasaisuuden, hiomakoneella kun meni päältä, laudat ovat sen verran kuperia, että reunoihin ei osunut ollenkaan. Niitä täytyi sitten erikseen vielä käydä läpi, että sai vanhan maalipinnan rikottua.
Ja sitten kuvia valmiista, valkaistuneesta huoneesta. Huomaa niin konkreettisesti, miten valkoinen suurentaa tilaa, ainakin näin ilman huonekaluja tuntuu muutaman neliön suuremmalta, ja rutkasti valoisammalta. Kaksi kerrosta maalia riitti sopivan tasaiseen, peittävään pintaan.
Keskimmäisessä kuvassa näkyviä portaita ei suotta edes suojateippailtu, niiden maalaus on suunnitelmissa seuraavaksi. Sitten siirrytään alakertaan, ja ja ja... Saapi nähdä kuinka paljon remontti-into leviää.
Huomenna aiotaan uskaltaa laittaa huonekalut takaisin paikoilleen, elämä on ollutkin hiukan ahdasta viimeisen reilun viikon ajan, nimimerkillä sänky keskellä olohuoneen lattiaa :)