Pöytälampun uusi look

Vanha pöytälamppu oli pyörinyt meillä kotona vuosikausia löytämättä paikkaa. Sen kulahtanut ruskeansävyinen ilme ei oikein miellyttänyt silmää, ja yritin aina piilottaa sen johonkin kaapin päälle tai muualle mistä kukaan ei huomaa. Ei välttämättä valaisimen ykköstehtävä olla piilossa  :)

Lamppu oli kuitenkin toiminnaltaan vielä elämänsä kunnossa, ja sen jalka on kauniin klassisen muotoinen, joten aloin suunnitella pientä muodonmuutosta. Ja siihen tarvittiin niitä afrikankukkia.
Ja vähän maalia ja rautalankaa. Saanen esitellä:

Puhdistin jalan ja maalasin sen ihan perus kalustemaalilla. Irroitin vanhan varjostinkankaan kehikostaan ja käytin sitä mallina, jotta virkatusta kappaleesta tuli oikean muotoinen. Kukkia virkkasin 21 kappaletta ja virkkasin ne reunoistaan yhteen. Vanha varjostinkangas oli sellainen kovetettu, nurjalta puoleltaan muovinen, joten taivuttelin rautalankakerroksia kehikon tueksi, jotta pitsi pysyisi toivotussa muodossa. Sitten ompelin pitsin kehikkoon kiinni. Tästä tuli kiva, ja nyt lamppu löytää paikkansa yläkerran lipaston päältä. Ja sopii sisustukseenkin, huomaa taustalla näkyvä verho samoissa väreissä (harmaa on väri, joohan?).

Sitten postauksen sivuhahmoon, joka tahtoisi varastaa koko show:n:

Leivoin aitienpäivän kahvivieraille viime viikonloppuna mansikka-lime-rahkakakun. Resepti löytyy Kotilieden sivuilta. Kakku oli sekä näyttävän näköinen sekä herkullisen makuinen, eikä oikeasti niin vaikea tehdä kuin miltä ainakin mun mielestä näyttää. Mansikoista tuli jo ihan kesäfiilis, vink vink kaikki kesän juhlatarjoiluja suunnittelevat, tämä ohje kannattaa pistää merkille :)

Joulun odotusta vol. 2

Nämä lähtivät postitontun matkaan ja ainakin osa on todistetusti saapunut jo perille, tässä siis valmiit kortit:

 

 

 

Alla siis punainen korttipohja ja kultakartonkia, joulupallot on leikattu kuviopapereista, joita Tiimarissa myytiin kivoissa 32 arkin lehtiöissä. Pallojen nauhat piirretty ja teksti ihan käsin kirjoitettu. Kivasti näkyy muuten liimatahroja tuossa alemmassa kortissa :D Tulee se käsintehdyn fiilis siitä sitten.

Tänään sain lisäksi vapaapäivän kunniaksi valmiiksi tämän vuoden piparkakkutalon. Viime jouluna tein aikuisikäni ensimmäisen piparitalon, kai tätä voi jo jouluperinteeksi kutsua jos sen on tehnyt kahtena vuonna peräkkäin?
Tulee ihana joulun tuoksu keittiöön ja meillä tuo näkyy keittiöstä puulieden kulmalta eteiseen ja toivottaa tervetulleeksi jo heti ovelta.

Poikkesin muuten viime viikolla ensimmäistä kertaa ikinä Lielahden Lankamaailmaan. Meinasin seota. Kun on tottunut siihen, että lankakaupat on yleensä suhteellisen pieniä putiikkeja, niihin verrattuna Lankamaailma on valtava. Olisin halunnut ostaa koko paikan tyhjäksi. Ja kyllähän sieltä mukaankin jotain lähti:

Kilon säkki harmaata Gjestalin Maijaa pitkään haaveilemaani villapaitaan, josta tuleekin sitten seuraava pidempi projekti, sekä Viking Villeä mustanharmaana ja luonnonvalkoisena kaulahuivitarpeiksi. Ja vähän tarpeita pukinkonttiin, jotka pidetään vielä toistaiseksi salassa, palataan siihen joulun jälkeen.

Syksyfiilistelyä

Viime viikot on menneet arkikiireiden parissa, ja keskeneräisiä neulomuksia ei ole ehtinyt valmistua. Seuraa siis hiukan off topic -postaus eilisestä vapaapäivästä, joka sattui olemaan yksi syksyn kauneimpia päiviä. Olin aiemmin viikolla bongannut Piipadoon Paulalta idean vaahteranlehtiruusuista, ja päätin kokeillä itsekin, sillä meidän piha näyttää tällä hetkellä tältä:

 

Kävin siis keräämässä vähän lehtiä, eipähän jää niin paljoa haravoitavaa. Vähän oli höntti olo noita kumisaappaat jalassa tuolla keräillä kyllä, varsinkin kun tuosta talonnurkalta näkyy ihan suoraan kadulle :D

Ruusut oli hauskoja ja yllättävän helppojakin tehdä, askartelu kun ei sinänsä ole parasta alaani vaikka käsillätekemisestä tykkäänkin :) Innostuin niin että tein saman tien kaksi pikku kimppua, toisen vein vanhemmille viikonlopputuliaisena.

Lisäksi syksyfiilistelyyn kuuluu maailman paras omenapiirakka. Alunperin raparpereille tarkoitettu ohje taipuu hyvin omenoilla tehtäväksikin. Kuvat ei tee piirakalle oikeutta, mutta tää on oikeasti hyvää, varsinkin tuo murupäällinen. Tässä siis ohjetta jos joku haluaa kokeilla.

Maailman paras omenapiirakka

Pohja

150 g voita

1 dl sokeria

1 muna

3 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte

n. puoli kiloa omenaa

2 tl perunajauhoja

1/2 dl sokeria

1 rkl kanelia

Päällys

100 g voita

2 dl kaurahiutaleita

1 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

Vaahdota voi ja sokeri ja vatkaa joukkoon muna. Lisää keskenään sekoitetut jauhot ja leivinjauhe. Sekoita tasaiseksi ja painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle.

Kuori ja lohko omenat, sekoita perunajauhot, kaneli ja sokeri keskenään ja kääntele omenoiden kanssa sekaisin. Levitä seos pohjan päälle.

Nypi päällysteen aineet keskenään murumaiseksi seokseksi ja levitä raparperien päälle.

Paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 25 minuuttia. Tarjoa vaniljajäätelön tai -kastikkeen kanssa. Nams.