Kun muu ei onnistu, virkkaa tiskirätti

Tammikuu on alkanut kässäilyjen suhteen vähän nihkeästi. Neuloin itselleni kaulahuivin, josta ei tullutkaan hyvä. Tai hyvä ehkä jollekulle muulle, mutta ei yhtään itseni näköinen. Neuloessa jo alkoi tulla epäusko, mutta päätin tehdä huivin valmiiksi kuitenkin. En ole vielä päättänyt, julkaisenko siitä kuvia ollenkaan, tai mitä huiville ylipäänsä teen, kun en tykkää. Pahus.

En tiedä, johtuuko pienestä huiviepäonnistumisesta vai jostain muusta, mutta paita, johon langat olisivat jo valmiina, ei pääse alkuun sitten millään. Harmaa perusvillapaita jollain pienellä jujulla on ollut haaveissani jo pitkään, mutta nyt kun oikeasti olisin aloittamassa sen, oikeanlaista mallia ei vaan löydykään. Tässä on nyt jotain samaa kuin valkoisen paperin kammossa, tai sitten odotukseni ovat liian korkealla ja mikään ei tunnukaan täydelliseltä. Kun paidan kokoisia töitä ei puikoiltani synny ihan jatkuvasti, toiveissa on Se Oikea Villapaita, ja paineet ovat ilmeisesti kasvaneet hiukan liian suuriksi... Käykö kenellekään muulle ikinä näin?

Päätin päästä yli tästä stressin aiheuttajasta (on mulla ongelmat joo) ja tehdä jotain pientä ja kaunista. Jotain minkä tekeminen ei vie kauaa eikä vaadi juuri ajatusta, mutta johon voin olla tyytyväinen. Lankalaatikostani löytyi kerä Novitan Bambua luonnonvalkoisena, joten tartuin virkkuukoukkuun ja tein tiskirätin.

Siinä se nyt on, keittiön koristuksena ja käyttöön valmiina. Valkoinen väri saattaa näin käyttötavarassa olla hiukan hasardi, tomaatti- ja punaviinitahroja odotellessa... Mutta onpahan hetken kaunis, ja saahan tuon pestä 60 asteessa. Virkkasin vuorotellen kiinteiden silmukoiden ja pylväiden kerroksia, ja ympärille tein pykäreunan. Tarpeeksi simppeliä, mutta ehkä tämä oli juuri se, mitä kaipasin, että intoni tekemiseen löytyi taas :)